Yllättävät jäähyväiset

Taas on ohi se kaksipäiväinen treeni, nimittäin Piia Pantsun valmennukset. Kirjoittelen niistä lisää, kun saan kuvat ja videot kasaan.

Tänään, eli toisena päivänä, meni loistavasti. Menin siis Bellalla, ja hypättiin paremmin kuin pitkään aikaan. Bella oli vireä, minä olin vireä. Mielessä loisti jo kauan ollut tavoite: aluekisat. Ensimmäiset mun aluekisat, johon oli treenattu sitten kunnolla, ja Pantsun valppa oli huipennus ennen niitä. Aluekisojen jälkeiset seuramestaruudetkin olivat mielessä. Ajattelin, että voi kun niissä menisi niin hyvin kuin nyt!

Iloinen mieli loppui lyhyeen. Loppukäyntien aikana mulle tultiin sanomaan, että "Laita Bella äkkiä kuntoon, se lähtee puolen tunnin päästä." Katsoin hölmistyneenä, ja kysyin, että minne? "Se on myyty."


"Bella on myyty." Mitä?

Itkunsekaisena yritin sitten kysellä, että minne, miksi, milloin. Miksi minulle ei ole sanottu aiemmin?

Ostopäätös oli kuulemma tehty jo aikoja sitten, mutta sopimukseen saatiin nimet vasta tänään. Ymmärrän, että jos kauppa ei ole varma, siitä ei haluta ratsastuskoulussa ilmoitella, mutta musta tuntu tosi pahalta tämä ratkaisu. Katsoin, kun Bella suljettiin traileriin ja se ajeli pois. Pois Hämeenlinnasta. Loimaalle. 

Olen kuitenkin Bellalla valmentautunut jo puolitoista vuotta, ja ens viikon aluekisat olisi ollut huippu meidän kahden treeneille. Maksoin itseni kipeäksi Pantsun valmennuksista, samalla kun ostopäätös Bellasta oli jo tehty. Toiveet hyvistä tuloksista tuli sitten kerralla alas.

Koitin vielä tallilla kysyä, miksi minulle ei ole sanottu mitään, koska tähän mun oloon helpottais kummasti se että saisin järkevän selityksen. Eihän niillä tietenkään ole mitään velvollisuutta sanoa mitään, eihän se minun hevonen ole, mutta tuntuu tosi pahalta. 

Vaikka Pantsun kauan odotetut valmennukset meni nappiin, tää fiilis on aivan syvältä. Mitähän mä nyt teen? Uudet kuviot edessä, se on selvä. En vaan tiedä mimmoset. Saa nähdä selviänkö kumpaankaan kisaan.

(c) Henri Ilanen